Meidän tarinamme
Somerolla, Pitkäjärven ja Isoniityn kylien rajalla, sijaitsee Kolatun tila. Kolattu on ollut Långsjön kartanon torppa, se sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä itse kartanosta.
Tarina kertoo, että Juho (s. 1870, k. 1941) oli syntyjään satakuntalaisia, mutta hänet oli tuotu Loimaalle kasvatiksi. Loimaalta löytyi puolisoksi ypäjäläisen Levomäen suvun tytär Emma (s. 1870, k. 1940).
Outi Kolatun isoisä, Tauno Kolattu on kertonut tapahtumien kulusta: "23-vuotias Juho oli kuullut Loimaalla vuonna 1893, että Somerolla Långsjön kartanolla vapautuu torppa. Torppaa lähdettiin katsomaan ja vuokrasopimus syntyi. Torppaan kuului kaksi hehtaaria maata ja pieni huonokuntoinen navetta. Vuokra-alueen rajat oli tarkoin määrätty puuaidalla, aidan tarkasti sivutilan vouti joka kevät."
"Torppa oli entisen asukkaansa mukaan huonossa kunnossa ja tämä olikin todennut pois lähtiessään Juholle, ettei siinä kauaa kukaan voi olla! Torppari teki neljä miehenpäivää viikossa kartanoon töitä ja kesäaikana vielä 40 apupäivää. Apupäiviin tosin kelpasi nainenkin, neljä elopäivää ja 12 perunapäivää talon ruoassa, kaksi hevos- ja miespäivää maanteiden korjaamisessa sekä neljä kyytiä 500 kilon edestakaisella kuormalla Ypäjän asemalle."
"Torppaa oli kuitenkin lupa kehittää ja niin peltoa raivattiin lisää, kaikkiaan 31 hehtaaria. Torpparikauden loppuaikoina päivätyövelvollisuutta laskettiin siten, että yksi taksvärkkipäivä viikossa vastasi neljää torpparin haltuun annettua peltohehtaaria. Lapsia Juholle ja Emmalle siunaantui kaikkiaan 11, kolme tytärtä ja kahdeksan poikaa.
Kolatun tila vuonna 1958
Kun tuli mahdolliseksi ostaa torppa omaksi, päätös kaupasta syntyi kesäkuussa vuonna 1921 ja näin torppa itsenäistyi. Peltoa raivattiin vielä lisää Juhon isännyyden myötä vajaa seitsemän hehtaaria. Uusi päärakennus valmistui pihapiiriin vuonna 1926. Isännyys vaihtui vuonna 1934, jolloin Tauno Eemil Kolattu jatkoi tilan viljelyä vaimonsa Aili Kyllikin (o.s. Yli-Pieti) kanssa.Tilalle rakennettiin uusi navettarakennus vuonna 1954. Rakennuksen toisessa päässä olivat lypsylehmät, keskiosassa siat ja toisessa päässä hevostalli. Pelloilla viljeltiin kauraa, ohraa, vehnää ja nurmea. Vuonna 1962 isännyys siirtyi seuraavalle polvelle ja karja sai väistyä. Tilalla jatkettiin kasvinviljelyä, siemen-ja rehuviljan sekä sokerijuurikkaan tuotantoa.
Vuonna 1991 tehtiin sukupolvenvaihdos. Vain 18-vuotiaan tilanjatkajan Outin koulut oli vielä käymättä ja maatalousalan oppeja hakiessa Mustialasta löytyi tilalle myös isäntä. Outi ja Janne saivat toisensa heinäkuussa 1995. Opinnot saatiin päätökseen vuonna 1996 ja saman vuoden marraskuussa syntyi esikoistytär. Karoliina sai pian lisää seuraa, kun kaksospojat Juho ja Oskari syntyivät vuonna 1998 ja Maija vuonna 2001.
Nykyisen isäntäparin aikana maatalous on saanut kokea suuria muutoksia ja Kolatun tilallakin on mietitty toimintamallit uudelleen. Sivuelinkeinoksi tulivat ensin vuohet ja vuohenmaidon jatkojalostus. Sittemmin tilan pellot on vuokrattu ja tilalla keskitytty maitojen jatkojalostukseen. Vuohenmaito hankitaan Juustoportti Oy:ltä ja lehmänmaito Valio Oy:ltä.
Tilan ja juustojen nimien historiaa
Kolattu on ollut vanha torpan nimi, jonka sitten Juho on myöhemmin ottanut myös sukunimekseen (Kolattu on vahvistettu kirkonkirjoihin vasta vuonna 1931). Kartanoilla oli niittypeltoja, jotka jäivät aina jossain vaiheessa laiduntamattomiksi luonnonniityiksi ja aikaa myöden näille pelloille kasvoi puita, jotka sitten kaatuilivat. Näitä puita ei kerätty ja sinne tänne kaatuneita puita nimitettiin kola-puiksi. Kolatun torpan Ryppylässä (nykyinen peltolohkon nimi) oli tällainen kolapuinen entinen niitty ja tästä sitten otettiin sukunimeksi Kolattu, kolapuiden mukaan.
Kolatun juustot ovat saaneet nimensä pääosin suvun historiasta. Pitkäjärven Långsjön kartanon mukaan nimensä ovat saaneet Waldemar -cheddar ja Wilhelmina-salaattijuustot. Maanviljelysneuvos Waldemar Sagulin oli aikanaan edelläkävijä maatalouden, karjatalouden sekä puutarhanhoidon saralla. Halusimme nimetä cheddar-juustomme tämän ennakkoluulottoman maaseudun kehittäjän mukaan. Tuotannossa meillä oli kuitenkin ennen cheddaria jo salaattijuustot, joten annoimme niille nimen Wilhelmina, Waldemarin äidin Wilhelmina Sagulinin mukaan.
Seuraava tuotteemme, vuohenmaidosta valmistettu brie-tyyppinen valkohomejuusto, sai nimensä Janne Tolvin suvulta Satakunnasta, Tolvin Vennerin mukaan. Loimankylässä sukutilaa hoitanut Venneri-pappa oli varsinaisesti nimeltään Verneri ja tästä tuli nimi brie-juustollemme.
Ruska-nimeä emme ole itse valinneet, se on tullut yrityskaupan mukana meille, mutta miksi hyvää nimeä muuttamaan? Tosin "Ilves" kyseisen juuston nimenä olisi houkutellut, mutta tätä nimenmuutosta ei käytännössä voitu tehdä, koska nimi kuuluu Valion omistukseen. Ruska-juusto valmistetaan kuitenkin samaisella reseptillä kuin aikoinaan tuo Valion valmistama Ilves-juusto.
Lehmänmaidosta valmistetulle kermaiselle brie-juustolle löytyi nimi Somerniemen kesätorilta. Kesä maisteltiin torikansan kanssa uutta juustoa ja nimestä järjestettiin nimikilpailu, jonka voittajanimi Valma kolahti!
Lehmänmaitocheddarin nimi valittiin Kolatun torpan lapsikatraasta. Martta-tytär syntyi esikoisena ja oli näin etuoikeutettu saamaan nimensä cheddarin etikettiin, kymmenen sisaruksen nimet ovat vielä saamatta oman juuston.